-

Artisan Kristiina

Väänänen Kristiina
Väänänen Kristiina
Aluepäällikkö

Infra-alan moniottelija Kristiina ”Tiina” Väänänen on työskennellyt rakennus- ja infrahankkeiden parissa jo kolme vuosikymmentä. Nyt hänen tehtävänsä on Weladon hallituksen jäsenenä, rataliiketoiminnan johtoryhmän jäsenenä ja Itä-Suomen ratarakennuttamisen aluepäällikkönä huolehtia työntekijöiden hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä sekä varmistaa tilaajan vaatiman laatutason toteutuminen projekteilla.

Mistä työn merkityksellisyys sinulle syntyy?

Weladolla koen onnistumisena ja palkitsevana sen, että osaamistani arvostetaan, ja minut kutsutaan sammuttajaksi aina sinne, missä savuaa.

Esimiehenä ja johtoryhmän jäsenenä tehtävänäni on huolehtia työntekijöiden jaksamisesta ja tyytyväisyydestä. Johdon yhteinen tavoite on, että jokaisella olisi juuri hänelle sopiva määrä töitä. Se tarkoittaa resurssipalavereja ja työkuormien seuraamista, keskusteluja kasvotusten ja puhelimessa. On tärkeää, että keskusteluyhteydet ihmisten kanssa säilyvät. Se myös lisää työssä viihtymistä, kun jokainen kokee saavansa arvostusta tekemästään työstä.  

Mitä artisaanius sinulle merkitsee, ja miten se sinun työssäsi konkreettisesti näkyy asiakkaalle?

Artisaanius näkyy siinä, että meillä on tilaajien luottamus. Saamme tehdä parhaaksi katsomallamme tavalla omaa työtämme, ja sille on tilaajan siunaus. Se on artisaaniutta, että tilaaja ei ole koko ajan selässä vahtimassa vaan luottaa, että kun meiltä tilataan tehtävä, meiltä myös löytyy kuhunkin tehtävään parhaat tekijät, ja asiat hoidetaan tilaajan odottamalla laadulla.

Minulle ominaista artisaaniutta on käsin tekeminen. Kirjoitan palavereissa käsin, ja kun suunnittelen aikataulua, niin piirrän suunnitelman ensin ruutupaperille. Hahmotan asioita paremmin kuvien kautta, ja näen ne lopulta kolmiulotteisina. Ja kyllä erilaiset rakennustyökalutkin pysyvät hyvin hyppysissäni.

Miten asiantuntijuutesi on syntynyt?

Valmistuin vuonna 1990 Joensuusta, Wärtsilän tekusta tie- ja vesirakennusinsinööriksi. Jo opiskeluiden ohessa työskentelin Nurmeksen kaupungilla kunnallisteknisissä hommissa, kuten vt tiemestarina, ja myöhemmin eri rakennusliikkeissä maanrakennus- ja teollisuusrakentamisen puolella. Minulla on myös kartoittajan koulutus, joka ei tosin enää vastaa tämän päivän teknistä hifistelyä.

Rakennuttamiseen hyppäsin vuonna 2000, jolloin muutin Swecolle töihin Etelä-Suomeen. Olin siellä IT-vastaavana ja mukana projekti-insinöörinä muun muassa Ostrobotnian saneeraustyömaan hankinnoissa ja korjaustöiden valvojana. Näyttävä ”Botta” on valmistunut 1912, joten Museovirasto oli hankkeessa vahvasti läsnä.

Sen jälkeen työskentelin seitsemän vuotta Vuosaaren liikenneyhteydet -hankkeessa (VUOLI). Siihen sisältyi hyvin kalliopainotteista tekemistä, kuten esimerkiksi Savion 13,6 kilometriä pitkä rautatietunneli, Labbackan rautatietunneli ja Porvarilahden tieliikennetunneli. Porvarinlahden tietunnelin erikoisuus on, että se on osittain rakennettu meren alle.

VUOLI-hankkeella laadin muun muassa ennusteita, missä ajassa mikäkin pätkä saadaan louhittua. Olin myös hankkeen turvallisuuskoordinaattori ennen kuin koko nimikettä oli keksitty. Hankkeessa rakennettiin myös lukuisia siltoja sekä Kehä kolmosen ja Itäväylän mittavat muutostyöt siltoineen. Valvoin pienempiä infrarakentamiskohteita projekti-insinöörityön ohessa. Sain myös mahtavan hyvän opin kallioperätutkimusten hyödyntämisestä aikataulujen laadinnassa ja opin aikatauluttamaan louhintavaiheita.

Tätä taitoa sitten hyödynnettiin seuraavalla hankkeella eli Länsimetrossa. Toimin siellä myös hankkeen suunnitteluttamisessa. Länsimetrosta siirryin kuitenkin kesken kaiken lähemmäksi kotiseutuani, Kuopioon, jossa valvoin Ikanon, nykyisen Matkuksen, ostoskeskuksen rakentamista. En kuitenkaan tavannut Ingvar Kampradia, koska ei hän kiireisenä miehenä ehtinyt Ikanon ja IKEAn avajaisiin…

Vuonna 2012 Kimmo Saarela alkoi puhua minua töihin Proxionista erotetulle Vinnealle, jossa aloitinkin työt projektipäällikkönä Savonradan peruskorjauksen parissa syksyllä 2012. Vinnean taru oli lyhyt mutta kullanhohtoinen. Vuonna 2013 oltiinkin jo osa Rambollia, ja Savon radan valmistuttua hyppäsin rakennuttamaan Mikkelin VT viitosta projektipäällikkönä. Taas Kimmo teki peliliikkeen ja siirtyi Proxionille, minä seurasin perässä muutaman kuukauden päästä.

Kimmo on aina ollut reilu pomo, luotamme toistemme ammattitaitoon ja saamme asiat toimimaan saumattomasti, joten siirtyminen hänen vanavedessään Proxioniin oli minulle helppoa. Myös minä kaipasin pienempään organisaatioon. Alkuun meitä olikin vain reipas parikymmentä rakennuttajaa. Vuonna 2017 juhannuksena syntyi Welado, ja saman vuoden lopussa napanuora Proxioniin katkaistiin. Olimme oma yritys! Oma Welado (tai osin pankin, jos tarkkoja ollaan).

Olen alusta lähtien kuulunut Weladon johtoryhmään, ja ollut voittamassa Luumäki-Imatra-ratahankkeen rakennuttamistoimeksiantoa, jonka myös Kimmon kanssa käynnistimme. Sittemmin siirryin TAHERA-hankkeelle erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Hankkeen tämänhetkisestä luonteesta johtuen työni on painottunut hankinta-asioihin ja muiden hankkeen asiantuntijoiden tukemiseen.

Keväästä 2021 lähtien olen toiminut turvallisuuskoordinaattorina Joensuun ratapihahankkeessa eli JOERAssa. Routa- ja pehmeikkö- eli ROPE-korjauskohteessa Siilinjärvi-Iisalmi kokeillaan ensimmäistä kertaa ranskalaista urakkamallia, mikä taas tuo uutta kierrettä palloon. Mielenkiintoinen kokeilu, miten haluttu urakoinnin laatu taataan kiinteillä kustannuksilla ja tiukoilla liikennekatkoilla.


Isoimmat onnistumisesi? Onko jotain, josta olet urallasi erityisen ylpeä?

VUOLI-hanke, Vuosaaren liikenneyhteydet. Hankkeen poikkeuksellisen hyvä henki muodostui avoimuudesta ja yhteisöllisyydestä. Silloisen Tiehallinnon hanketta vetänyt projektipäällikkö oli loistava tyyppi. Tiehallinnon assistenteista alkaen hankkeen koko organisaatio oli samassa kiinteistössä, ja olimmekin tiiviisti tekemisissä keskenämme. Se oli just sitä yhdessä tekemistä, mitä tänä päivänä Weladollakin peräänkuulutamme.

Silloisen Tiehallinnon projektinjohtajalle Pekka Kontiolalle iso kiitos mahtavan yhteishengen luonnista ja avoimuudesta kaikessa hankkeen tekemisessä, niin hankkeen sisällä kuin sen ulkopuolella. Avoimuus oli loistava valinta. Olen ollut myös hankkeessa, jossa on salattu asioita, mikä taas aiheuttaa ahdistavan olon kaikille. Jälkipuinti on ollut kaikkien luettavissa…

Kari Auranen Sweco PM:ltä on taas ikuisesti oma mentoriguruni. Häneltä voin sanoa oppineeni kaiken rakennuttamisesta.  

Missä haluat Welado-polkusi aikana kehittyä?

Vähän riippuu siitä, mitä hommaa olen tekemässä. Jos kädet pitää lyödä kyynärpäitä myöden saveen, niin silloin haluan tietää kaikesta mahdollisimman paljon. Esimerkiksi tietomalleihin pitäisi perehtyä enemmän, samoin kuin Väylän uusiin järjestelmiin. Välillä kuitenkin tärkeintä on osata sanoa ei ja keskittyä oman osaamisen jalostamiseen ja jatkamiseen. Ja tehdä muille tilaa onnistua.